Kuuran ensimmäinen automatka sujui hienosti. Tyttö ei itkenyt juuri lainkaan, ja vajaan 50 kilometrin kotimatka sujui nukkuessa. Loppuvaiheen tietyösysteemit mutkitteluineen ja täristävine asfaltteineen havahduttivat tytön, ja pieni jännitys näkyi kuolavanoina suupielissä. Tutustuminen Gidda-isosiskoon sujui myös mukavasti; Gidda tutki häntä heiluen uuden tulokkaan korvista hännänpäähän samalla kun Kuura esitti pientä ja viatonta pentua. Illan aikana sattui yksi harmittava rähähdys, josta Kuura (ja myös Gidda) meni kovin hämilleen. Aamulla pentu oli kuitenkin kovin reipas, eikä edellisen illan ikävä kokemus näyttänyt häiritsevän riekkujan menoa. Välillä meno näytti vähän liiankin reippaalta; Kuura yritti tarttua isosiskon pyllykarvoista kiinni, ja isosisko yritti parhaansa mukaan pysyä poissa naskalihampaiden tieltä. Melkein voisi sanoa, että näytti veren kerjäämiseltä nenästä... ;)
Ja voi, mitkä äänilahjat tällä tyypillä onkaan! Hurjasti erehdyin luullessani tätä pientä sinistä hiljaiseksi prinsessaksi: ääntä lähtee, ja vielä enemmän ääntä lähtee, jos ja kun kaikki ei mene neidin mielen mukaan. Ja mikä kamala kohtalo pienellä pennulla: vaikka ääntä lähtisi kuinka paljon, niin mitään ei tapahdu! Katsotaan, kuinka nopsasti neiti tajuaa suun sulkemisen ja hommien sujumisen välillä vallitsevan yhteyden...
Sisäsiisteysharjoittelu on mennyt mainiosti: vuorokauden saldona on kahdet pissat sisälle, kaikki muut on ehditty tehdä ulos. Takapakkia tulee ihan varmasti, mutta nyt on ainakin mennyt hienommin, kuin olisimme voineet odottaakaan!
Tänään käytiin jo katselemassa vähän ulkomaailmaa. Kävimme viemässä roskiksen ja samalla käppäiltiin vähän tuossa taloyhtiön ympäristössä. Kuura tuli hienosti muiden mukana. Väsyttävä tämä lyhyt retki taisi silti olla; pieni painui heti sisälle päästyään sohvan alle nukkumaan. On se rankkaa pienen koiranalun elämä. :)
Vielä vikat tirsat pentukodissa:
Uuden kodin kukkapenkissä on hyvä kölliä:
Kommentit