Kuura pääsi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa käymään raunioilla. Ja ensimmäistä kertaa tyyppi matkusti myös yksinään auton takapenkillä. Matka sujui nukkuessa, mutta loppumatkan kuoppainen hiekkatie oli liikaa pienen vatsalle, ja pienet oksut pääsivät penkinsuojukselle. Harmi sinänsä, mutta eiköhän iän myötä myös "autokestävyys" parane. Raunioilla ei otettu mitään etsimisiä; Kuura pääsi ihmisten paijailtavaksi ja kiipeilemään kasoille. Hurjan reippaasti Kuura liikkui kaltevilla, epätasaisilla ja muutenkin epämääräisillä alustoilla. Vauhtia oli välillä aika lailla (yllätys), mutta kamikaze-loikkia ei onneksi nähty. Kuuran mielestä koko rauniopaikka tuntui olevan mielettömän hieno mesta; tästä siis jatketaan. :)
Samalla reissulla treffattiin myös lappalaispojat Viima ja Myry. Ensin pääsi Viima moikkaamaan pentua. Kuuraa vähän jännitti, mutta samalla kovasti kiinnosti uusi tuttavuus. Käveltiin pienoinen metsälenkki, ja nähtiin matkalla pari hevostakin (Kuuran eka heppabongaus!). Vielä ei päästy V&K -kaksikon yhteisiä leikkejä todistamaan, ehkä kuitenkin lähitulevaisuudessa...
Myryn tavatessaan Kuura oli jo aika naatti, mutta Myry tuntui silti kiehtovan Kuuraa huimasti. Pientä leikintynkää koirat yrittivät, mutta rajuus- ja vauhtiasteet olivat vielä kalibroimatta tältä kaksikolta, mutta eiköhän näidenkin kahden leikit kohta lähde sujumaan. :)
Voisi kuvitella, että kotona olisi ollut moisen reissun jälkeen väsynyt pentu. Vielä mitä: illalla kaksikko K&G riekkuivat olan takaa, eikä vauhti näyttänyt loppuvan millään. Mistä sitä energiaa riittää? ;)