Parivaljakko K&G riekkuivat sunnuntai-iltana oikein urakalla. Jossain vaiheessa vauhti näytti kiihtyvän vähän liiaksikin, ja otettiin koirat sisälle rauhoittumaan. Juuri, kun oltiin sulkemassa takapihan ovea, niin kaksikko lähti kiihdyttämään takaisin ovea kohti. Kuura ei katsonut eteensä (vaan tähtäimessä oli Giddan poskikarvat) ja törmäsi suoraan päin tv-tason kulmaa. Kuului kova rysäys ja sen jälkeen korvia (ja sydäntä) vihlova pennun huuto. Ja sitä huutoa tuntui kestävän iäisyyden. Tällin jälkeen Kuura ontui oikeaa etujalkaansa (joka osui ekana esteeseen), liikkuminen näytti hankalalta ja makuulta ylösnouseminen tuotti vaikeuksia. Koko pentu oli koko illan vaisun ja kipeän oloinen. Ruoka maistui kuitenkin ja myöhemmin illalla käytiin takapihalla pissalla ja kävelykin onnistui jotenkuten. Päätettiin siis katsoa hommaa vielä seuraavaan päivään. Maanantaina jalka näyttikin jo paremmalta, mutta Kuura ontui sitä silti ja välillä kiljui jalan osuessa johonkin tai taipuessa tiettyyn asentoon. Ja kiljumisen jälkeen Kuura meni taas vaisuksi, eikä olisi halunnut liikkua ollenkaan. Soitto eläinlääkärille ja aika tiistai-illalle.
Tiistaina päästiin sitten näytille. Käsikopelossa Kuura aristi oikeaa lapaansa. Pentu röntgenpöydälle (kuvat onnistuivat ilman rauhoitusta, onneksi, sillä pennun rauhoittaminen on aina vähän ikävää puuhaa) ja oikean lavan harjanteesta löytyi sitten särö. Ei ihmekään, että jalka oli kipeä. Sydän hypähti kurkkuun ja mielessä pyöri kauhukuvat kipsijalkaisesta tötteröpäisestä pennusta, joka ei pääse kunnolla liikkumaan, jonka paraneminen on epävarmaa ja joka ei aikuisena osaa raukka käyttäytyä, koska on joutunut viettämään pentuaikansa kipsijalkaisena konkelojalkana ja jolla on toispuoleiset lihakset...  Onneksi saatiin vain ohjeeksi jatkaa normaalia elämää; särön pitäisi luutua viikossa takaisin paikoilleen. Jos vielä kahden viikon päästä on ontumista, niin sitten takaisin vastaanotolle. Selvittiin siis todennäköisesti aika vähällä, onneksi.
Potilas-termin syvintä olemusta ei Kuura oikein taida ymmärtää. Lääkäristä kotiuduttuaan Kuura ensi töikseen kiipesi takaoven "porttina" olevan aidan päälle keikkumaan (aidat ja esteet ovat tehty ylitettäviksi, sanoo Kuura) onneksi isäntä oli vieressä ottamassa pennusta koppia. Muutenkin virtaa tuntuu riittävän, ja parivaljakon leikki-intoa on vaikea hillitä. Yritetään kuitenkin vähän rajoittaa pahimpia riehukohtauksia, ja sehän on tunnetusti erittäin helppoa...