Tänään Kuuralla oli edessään ihana kyläreissu. Suuntasimme auton nokan kohti Espoota ja Kuru-veljeä! Alkumatkasta Kuura hieman itkeskeli, mutta jahka auton ilmastointi hieman hurrasi, niin unikin alkoi maistumaan. Eli autoiluharjoitukset jatkuivat hyvällä mallilla.

Kurun treffaaminen sujui mainiosti. Kuru-veli oli onnesta soikeana saadessaan tutun vieraan, mutta Kuura oli aluksi hieman tokkurainen herättyään vasta parkkipaikalla nokkauniltaan ja uusi ympäristökin oli tutkimisen arvoinen juttu. Hetken päästä sisarukset pääsivät yhteisen leikin makuun, ja sitä riekkumista oli ilo seurata vierestäkin. Vauhtia ja ääntä (naapureille pahoittelut... ;)) riitti muillekin jaettavaksi! Välillä sisarukset keskittyivät yhteiseen harrastukseen, puutarhanhoitoon. Nurmikko sai kyytiä, ja aidan alitse olisi ollut mielettömän jännä kaivautua; harmi, että ihmiset ehtivät väliin keskeyttämään lupaavasti alkaneen kaivausurakan... Tunnin kestäneen riekkumisen jälkeen sisarukset vetäytyivät sisätiloihin nukkumaan, ja pienten tirsojen jälkeen oli aika siirtyä takaisin ulos leikkimään. Murinoita ja puoli-totisia voimainkoitoksiakin päästiin todistamaan. Kuru-veli oli jo mennyt koossa siskostaan ohi, ja jyräsi välillä massalla pienempänsä kumoon. Tämäkös siskoa keljutti, ja veli saikin kuulla kunniansa "naisellisten" voimasanojen saattelemana. Hauskaa näytti pienillä olevan; tällaisia retkiä saadaan toivottavasti järjestettyä uudestaankin. :)

Kurun luota lähdettyämme teimme vielä pienen lenkin vanhoissa kotimaisemissa. Automatka kotiinpäin meni taas oikein hyvin, ja Kuura nukkui koko matkan. Tästä huolimatta Kuuralle ilmestyi hieman kuolaa suupieliin, vaikka ihan rauhassa matka menikin. Mitä lie - jonkinlaista pientä jännitystä kuitenkin? Pääasia kuitenkin, että uni maistui molempiin suuntiin, eikä suurempia itkuja kuultu. :)