Tänään oli vuorossa jälkitreenit Luukin pelloilla. Meillä on ollut vähän taukoa jäljestämisestä, joten oli hauska päästä pitkästä aikaa valvovan silmän alle treenailemaan. Giddalle tehtiin lyhyehkö jälki, jolla oli yksi kulma (90 astetta) ja viisi keppiä. Gidda teki töitä itselleen hyvin tyypilliseen tapaan: toisinaan nokka pysyi hyvin maassa, toisinaan se nousi sieltä ylös ja koko koira seilasi jäljen päällä, mutta jotenkin kummallisesti, ikään kuin vahingossa, törmäsi aina keppiin. Ilmaisut sujuvat varmasti, joten niiden suhteen ei ainakaan toistaiseksi ole ongelmia. Kulmakin meni ihan mukavasti. Ja kuten tällä kaudella niin usein aiemminkin, niin kepeistä nousi kaikki paitsi yksi. (Osaako tuo koira laskea, vai mitä..??) Tuo satunnainen haahuilu vähän mietityttää, ja vinkiksi saatiinkiin filmipurkkien tuominen jäljelle mukaan. Nyt on sitten haalittu tyhjiä filmipurkkeja (näin digikuvien aikakautena se muuten on yllättävän haastavaa puuhaa..!), ja tarkoituksena on päästä mahdollisimman pian kokeilemaan niitä pellollakin.
Kuurakin pääsi harjoittelemaan nenänkäyttöä kahdella makkararuudulla. Ruuduilla oli kokoa noin metri kertaa metri, ja vasemmassa etukulmassa oli paalu. Yllättävän tarkasti Kuura etsi alueen reunat ja malttoi tehdä tarkasti töitä, vaikka kaikkia nakinpalasia ei jäätykään etsimään, vaan siirryttiin seuraavalle ruudulle vähän matkan päähän. Siellä sama homma: alueen reunat löytyivät hyvin ja nokka pysyi maassa. Itse pitää jatkossa muistaa ottaa pentu ajoissa sieltä ruudusta pois, jotta ei tule liian pitkiä ja puuduttavia harjoituksia pienelle.