Meidän lauma on viettänyt viime ajat (ansaittua?) hiljaiseloa. Pitkät metsälenkit, silloin tällöin lyhyet tottistelut jalkapallokentällä ja uusien temppujen opettelut olohuoneen lämmössä ovat tuntuneet oikein sopivilta illanviettotavoilta. Koirat nyt varmasti olisivat olleet valmiita lähtemään "oikeisiin treeneihin" vaikka joka aamu ja ilta, mutta jotenkin tässä on ollut itse niin väsynyt viime aikoina, että tämmöinen tauko pitkästä aikaa on tehnyt kyllä terää. Nyt on sitten taas akut jotakuinkin ladattuina kevään, kesän ja syksyn touhuja varten. :)

Kuuriksen kanssa ollaan edelleen harjoiteltu noutoliikettä. Ja tuon pienen, kohta (vai jo?) murkkuikäisen kärsivällisyydellä, keskittymiskyvyllä ja allekirjoittaneen turhan laiskalla tahdilla ei olla hurjia harppauksia eteenpäin päästy. Tällä hetkellä Kuura osaa kyllä jo tulla mun eteen luovutusasentoon istumaan ja käväyttää hampaita noutokapulalla. Tästä on vielä pitkä matka kapulan pitämiseen, saati sitten ihan valmiiseen noutoliikkeeseen, mutta eiköhän me vielä sekin saada kuntoon. :)
Ja arkipäivän jutuista: Kuura on edelleen mukavan mukanapysyvä lenkeillä. Se ei lähde huitelemaan juurikaan pois näköpiiristä, tulee lähes poikkeuksetta pyynnöstä luokse ja on muutenkin ihanan huoleton lenkkikaveri. Ja onhan se ihana kaveri muutenkin.

Giddan kanssa ollaan tahkottu tunnistusnoutoa. Ja edistystä tapahtuu...hmmm...vaihtelevasti. Nyt ollaan vasta siinä, että lattialla on kaksi kapulaa, joista se toinen pitäisi kiikuttaa mulle. Giddalla vain tuppaa olemaan vauhtia välillä turhankin kanssa, ja toisinaan homma meneekin sinne sähläyksen puolelle. Nyt vaan pitää maltilla treenailla ja varoa harppomasta liian nopeasti liian pitkälle. :)